Musta aukko

Elän paikalleen pysähtyneen
ajattoman ajan rannalla
Istun rantakivikolla ihailemassa
sen holvikaareksi taivuttamaa avaruutta
Ympärilläni sumuinen universumi
jonka hiukkasia me olemme
Kellun ajattomuuden aalloilla
aistien koboltinsinisen äärettömyyden
Yksinäisyys matkaajan ystävänä
joka ei milloinkaan hylkää
Tunnen vahvasti, että
vain tällä hetkellä on merkitys
Täällä, tässä universumissa
joka syntyi loputtomien
väkivaltaisten törmäysten
väistämättömänä seurauksena
Vaiko sitten kuitenkin
kaikkivaltiaan Luojan luomana

© Tomi Voronin