Tilausrunot

Kokenut lapinkävijä tilasi runon joka auttaisi vaalimaan elämän kauniita, ja osin kipeitä muistojaan. Hän antoi suuntaa-antavia ohjeita runon sisällöstä. Palaute jonka häneltä runosta sain, oli liikuttavan kaunis.
edit. Tästä runosta on muodostunut sellainen, jota joka keikalla ihmiset odottavat saavansa kuulla. Runo on yksi pidetyimmistä runoistani.

Sydänmaa

Muistoisssani, kuljen luoksesi
yhä uudelleen ja uudelleen
Olin onnellinen
kun näin Sinut, rakkaani, Saana
Kiipesin haavat voiteleville kupeillesi
ja Sinua kaipasin, lapseni
kun katsoin ruskan kirjoman
tunturin suojista
yli sydänmaan, selkosen
Matkasin harmaiden, savuisten
majojen erämaassa
joista kantautui soitto
Kuinka onnellinen olinkaan
Vapaa, vapaa hengittämään
vailla jylhien korpien ahdistusta
ihmisten teennäisyyttä
Vapaa juomaan
kristallinkirkkaista tunturipuroista
tuhansien nokipannukahvien
tummentamalla kuksalla
Vapaa istumaan iltatulilla
auringonpaisteessa, savukiemuran
tavoitellessa silmäkulmia
Vapaa tuntemaan rinkan painon
vahvoilla harteillani,
sääskien pilvet kasvoillani,
vilvoittavat tunturituulet
Vapaa, vuosikymmenet
Nyt, enää muistoissani
vapaa, ja kiitollinen

Kolhon kirjastolla järjestettiin 25.6.2018 vuoteen 1918 tapahtumiin pohjautuva tapahtuma, johon minut kutsuttiin esiintymään ja kirjoitin siihen mm. seuraavan runon.

v. 1918 – kuolemaantuomittu

Kuulin kaukaisen marssirummun
tunsin Kuoleman lähestyvän
Näin mielessäin hautakummun
hahmon hentoisen, nyyhkivän

Älä itke äitini vuoksein
älä turhaan kyyneltä vuoda
Ei ihmisyys löydä luoksein
ei minulle armoa suoda

Teinkö sittenkin virheen ja väärin
siitä maksan suurimman hinnan
Vielä viimeisen kessun käärin
sitt’ luoti lävitse paljaan rinnan

On myöhäistä minua armahtaa
ei enää kysytä miksi
Kun hangilla laukaus kajahtaa
muuttuu valkoiset, punaisiksi

Kolhon kirkolla vietettiin 26.4.2018 yhteisvastuu iltaa, johon minut kutsuttiin esiintymään. Kirjoitin tämän runon tilaisuutta varten kotiseutuneuvos Raija Auvisen pyynnöstä.

Koulukuraattorilla

Sinä, joka olet syntynyt
hopealusikka vasemmassa kädessä
isin luottokortti oikeassa
puhut minulle arjenhallinnasta
Jakelet neuvoja taloudenhoidosta
ymmärtämättä talouteni tilaa!

Sinun silmissäsi
minä, olen epäonnistunut
ehkä jopa valinnut tämän osan
Palopuheessasi vilautit totuutena sen
että tässä maassa kaikilla
on tasavertaiset mahdollisuudet menestyä!

En tiedä, enkä haluakaan tietää
mitä sinä tarjoat lapsillesi aamiaisella
Meillä, syödään joka aamu EU-puuroa
Aina ei ole sitäkään
mutta on yksi mikä ei lopu koskaan
meillä, on rakkaus!

Kolhon kirjastolla esiinnyin Kolhottarien kanssa Naistenpäivänä 9.3.2018 ja minulta tilattiin tilaisuuteen runoja. Tämä on yksi niistä.

Naistenpäivä

Keskellä ihmismerta, kaaosta
seisoo hän, yksi päivänsankareista
Otsallaan sievä huoliryppy
taskussaan muutama kolikko
kotona monta nälkäistä suuta

Joka ilta hän huokaa rukouksen
”Älä anna siemenen itää,
en voi ruokkia näitäkään!”

Hän on yksi kolmesta miljardista
tämän päivän sankarista
mutta hänelle, tämä on vain
yksi päivä muiden joukossa

Tämä runo tilattiin Suomen 100 v. itsenäisyyspäivän tapahtumaan jota vietettiin Kolhon kirjastolla 8.12.2017. Tilaajana kotiseutuneuvos Raija Auvinen.

SUOMI 100v.

Niin kauan jo olemme eläneet
täällä pohjolan perukoilla
esi-isämme aukkonsa raivanneet
työnsä tehneet metsissä, soilla

Niin riitaisa on tää kansana
ettei koskaan haavansa arpeen
vaan aina yhtenä rintamana
se seisoo kun on se tarpeen

Miks’ kansaa tällaista muuttamaan
eikä ole se muuttunut lainkaan
oi, katso millaisen kotimaan
minä taatolta lahjaksi sainkaan!

Jaa tämä: