Hei. Mukavaa että olet löytänyt kotisivuilleni. Olen Viita-ahon ajattelija, runoilija Tomi Voronin. Olen 50-vuotias mies Mänttä-Vilppulasta, Kolhon kylästä. Synnyin Helsingin maalaiskunnassa vuonna 1969. Asuin suurimman osan elämästäni Vantaalla, mutta olen asunut myös pari vuotta ulkomailla ja Kolhoon muutin keväällä 2015. Täällä olen viihtynyt todella hyvin ja tänne olen alkanut juurtua.
Innostus kirjoittamiseen syntyi varhain. Muistan kuin eilisen päivän, kuinka opettaja antoi ensimmäistä kertaa tehtäväksemme kirjoittaa aine, jonka tuli alkaa sanoilla: Eräänä synkkänä ja myrskyisänä yönä… Aikaa aineen kirjoittamiselle saimme ehkä kaksi – kolme päivää, mutta minä en ollut niin pian valmis. Pyysin lisäaikaa ja opettaja sitä minulle myönsi. Viikon kuluttua hän alkoi kyselemään aineen perään, mutta minun oli ilmoitettava ettei se ollut vieläkään valmis. Onnekseni minulla sattui ensimmäiset kouluvuodet olemaan maailman ihanin ja ymmärtäväisin opettaja (muistan edelleen hänen nimensä). Sain vielä pari päivää lisäaikaa ja lopulta opettaja sai kuin saikin eteensä pöydälleen nipun käsin Karhulangalla ommeltuja vihkosia, jotka olivat täynnä tekstiä. Kannet olivat kuvitetut ja jokainen vihkonen numeroitu. Sain opettajalta pikkupojan sydämen pysäyttävän hymyn, aineesta numeron 10+ sekä hienovaraisen kehoituksen että vastaisuudessa aine on pidettävä lyhyempänä tai ainakin toimitettava nopeammin. Tämä ensimmäinen ainekirjoitusteksti löytyy edelleen jostain muistojen laatikosta.
Kuudennella (?) luokalla ollessani minun tekstini palkittiin kansallisessa Raittius kirjoituskilpailussa. Palkintokirja on edelleen tallessa, jossain kaapinpohjalla.
Runoista kiinnostuin heti kohta toisellakymmenellä. Teini-iässä kävin kansalaisopistossa kirjoittajakurssia jossa käsiteltiin sekä proosaa että lyriikkaa. Jatkoin runojen kirjoittamista, lähinnä omaksi ilokseni, koko aikuisiän. Vuosituhannen vaihteessa tapahtui kuitenkin jotain mikä nosti kirjoitusintoni uusiin svääreihin. Tapasin työpaikalla kaverin joka oli taitava soittamaan kitaraa. Hänellä oli lukuisia sävellyksiä vailla sanoituksia. Ryhdyin kirjoittamaan runojen lisäksi laulunsanoja. Oli mieletöntä kuulla ensimmäistä kertaa jonkun esittävän minun tekstejäni ja vielä musiikin kera. Valitettavasti yhteistyömme kesti vain hetken eikä tuottanut sitten kuitenkaan mitään valmista.
Vuosina 2003 (Saanhan kertoa teille) ja 2004 (Vieraassa maassa) julkaisin kaksi runokirjaa Runogallerian kanssa. Tuohon aikaan tekstejäni julkaistiin myös Snart ledig – lehdessä.
Tekstejäni ovat säveltäneet Ensio Immonen, Leif Fält sekä Mauri Kiviniemi. Maurin musiikkia voi käydä kuuntelemassa YouTubessa. ”Niin yksin oot sä ihminen” löytyy paitsi YouTubesta Maurin esittämänä, niin myös albumilta Lisebel & Gafiero: Sinut löysin.
Maallemuutto teki hyvää paitsi miehelle myös runosuonelle. Kun saa elää ja asua luonnon keskellä niin aihetta runoon tuntuu löytyvän päivittäin ja se tuottikin sitten kolmannen runokirjan vuonna 2017 (Puhtaaksi pyyhitty pöytä). Runojani julkaistiin myös Vilppulan Joulu 2017 – lehdessä.
(muokattu 19.9.2018)
Neljäs runokirja (Viita-ahon ajattelija) ilmestyi kesällä. Juuri nyt on menossa painoon yhteisnide (Kulkija matkalla kotiin) jossa on kaksi ensimmäistä runokirjaani niille jotka niitä ovat kyselleet, mutta en ole voinut niitä toimittaa kun ne ovat olleet loppuunmyydyt jo pitkän aikaa. Tekeillä on myös satukirja yhteistyössä akvarellitaiteilija Eila-Helena Häkkisen kanssa. Näiden lisäksi on työn alla useampia runokirjoja sekä laulunsanoja.
Olen kiertänyt esiintymässä lukuisissa tilaisuuksissa, vetänyt Runopajaa sekä valmis luennoimaan lyriikasta. Tekstejäni on julkaissut jyväskyläläinen Kukkulan kaiku niminen paikallislehti. KMV lehti kirjoitti minusta koko sivun mittaisen runoilijaesittelyn ja runojani on menossa jälleen Vilppulan Joulu 2018 lehteen.
(muokattu 24.11.2019)
Viides runokirja (Viita-ahon ajattelija-torpparin elämää) on juuri painossa. Sen julkkarit on Kolhon kirjastolla 16.12. klo 18.00. Sekä Kukkulan kaiku että Vilppulan joulu 2019 ovat edelleen julkaisseet tekstejäni. Esiintymisiä tulee tänä vuonna kertymään pitkälti kolmattakymmentä, viimeksi tänään.
Toivottavasti Sinä löydät runojeni seasta sellaisen joka puhuttelee tai koskettaa Sinua.