Proosa

Kahden linnun monologi     ( Lyhyt erikoinen )

Tulin pihalle kirjoitustöistä hetkeksi tuulettamaan ajatuksiani. Juhani tepasteli kukonpojan askelin jo portailla minua vastaan.
– Lähdit sitten taas seikkailemaan; tokaisin sille puolihuolimattomasti. Se ei vaivautunut vastaamaan. Kuljin ohitseen hyvin läheltä eikä se tehnyt elettäkään siirtyäkseen, päinvastoin. Luottavaisena se lähti kulkemaan rinnallani.
– Mennäänkö laskemaan muutkin vapaaksi?
Ei vieläkään vastausta.
– Tiedätkö. Olen vähän pohtinut. Minun pitäisi varmaan nimetä sinut uudelleen.
– Mitä tarkoitat? ; se kysyi kurtistaen hieman otsahelttaansa.
– No, kun joka päivä sinä lennät tuon kaksimetrisen verkkoaidan yli ja sillä pakotat minut aina iltapäivästä avaamaan häkinoven myös veljiesi kulkea. Minun silmissäni sinusta on tullut eräänlainen vapaustaistelija.
– Jaa; Juhani hymähti; Enpä olekaan tullut ajatelleeksi asiaa tuolta kannalta; se jatkoi tuumivan näköisenä, nostaen oikean siipensä kärjen leukahelttansa alle. Tulimme häkinovelle. Pysähdyin hetkeksi katsomaan edelleen omiin aatoksiinsa syventyneeseen Juhaniin.
– Kuule. Mitä jos alkaisin kutsua sinua Che Guevaraksi?

© Tomi Voronin