Torpparin pimeä

Pimeä taputtaa
runoilijan päälakea, niin
että luu paistaa

Taakse jäänyt hälinä
ei irrota otettaan,
tekee sielun rauhattomaksi

Ei enää tiedä, onko
varis vai ahven
siivetönnä hukkuu

Voima on poissa
pakkasella kuusen kasvaa
yksinäisen luoda lauseita

Hiljaiseksi tekee metsän
kuivaa kynästä musteen
ennen kuin paperi ehtii alle