Yhä kaikuvi rinnoista runoilijain
sama menneitten tarujen taika
Yhä kuulee sen huulilta kertojain
vaik’ taakse jäänyt, on sankarten aika
Yhä taisteluun käy kanssa ystäväin
moni kalleimman hinnan maksaa
Yhä uudelleen, tulimyrskyä päin
miehet yhdessä käy, kaiken jaksaa
———–
Minä haudalla sankarivainajan
siinä käteni yhteen liitän
Hän seisoo rinnalla Vapahtajan
vaan kuuleeko sen, kuinka kiitän
© Tomi Voronin
Viita-ahon ajattelija 